Pielaveden kotipalvelun työprosessianalyysi

Pirjo Nikkinen

Kotipalvelun työprosessianalyysillä paljastui vanhentunut ja urautunut toimintakulttuuri.

Pirjo Nikkinen pohtii kotihoitajien työajankäyttöä Pielavedellä. Sopivalla ajoituksella hoitotyön rinnalle jää kiireetöntä aikaa vanhusten kanssa.

”Urautunut ja lukittunut ajattelutapa ei hyödytä ketään.” Näin pohtii perusturvajohtaja Pirjo Nikkinen, joka selvitytti vanhusten kotihoitajien työpäivien kulun juurta jaksaen. Hoitajat viestittivät kovaa kiirettä ja aikapulaa, työtehtävät jakautuivat päivään epätasaisesti ja ruuhka­huippuja kasautui erityisesti aamuihin. Jotain olisi voitava tehdä.

Nyt Pielavedellä kuljetaan kohti muutosta, joka tasapainottaa hoitajien työkuormaa ja tuo vanhuksille lisää esimerkiksi kiireetöntä kylpy- ja saunomisaikaa. 

–  Työprosessianalyysi oli äärimmäisen hyvä, saimme näkyviin epäkohtien keskeiset ja todelliset syyt. Suurin tekijä kaiken taustalla on vanhentunut ja urautunut toimintakulttuuri. Kun on aina tehty tietyllä tavalla tie­tyssä päivärytmissä, ei ehkä osata katsoa asiaa kunnolla kauempaa, Nikkinen kuvailee.

Hänen mukaansa Pielavedellä ei ollut tarkkaa tietoa siitä, mistä kiire aiheutui. 

– Kiireen tuntu ei myöskään korreloinut välittömään asiakastyöhön käytetyn ajan kanssa. Toisaalta työajan käytössä oli selvästi havaittavissa myös väljyyttä.

”Konsultin täytyy ymmärtää”


– Työprosessianalyysin tuloksissa yllätti esimerkiksi se, että viikonlopuille oli suunniteltu enemmän työaikaa kuin palveluntarve vaati. Nyt työtä suunnittelee ja koordinoi erityinen työnjakaja, joka näkee ajantasaisesti molemmat muuttujat, henkilöstöresurssit ja palveluiden tarpeen,Pirjo Nikkinen kertoo.

Nikkisen mukaan tällaisen selvityksen onnistumiseksi tarvitaan konsultti, jolla on vahva ymmärrys kotihoidosta.

– Oli erittäin tärkeää, että Pirjo Haukkapää-Haara jalkautui hoitajien ja vanhusten arkeen. Hän oli mukana havainnoimassa käytännön toimintaa kaikissa vuoroissa, Nikkinen mainitsee.

Johtava konsultti Pirjo Haukkapää-Haara FCG:ltä muistuttaa tiedolla johtamisen hyödyistä.

– Hoitajat tekevät parhaansa, mutta työn johtamisessa tarvitaan vankkaa tietoa. Talousasiat pitäisi myös nostaa hoitotyön rinnalle, keskustella niistä avoimesti.

Tehdäänkö yhdessä vai puolesta?
Haukkapää-Haaran mukaan entisajan hoitajan työn eetoksen voisi kiteyttää määritelmään ”tehdään paljon, nopeasti ja puolesta”. Vanhuksen aktivointi ja osallistaminen pitää toimintakykyä kuitenkin paremmin yllä.


– Siitä voi pitää kiinni arkisilla askareilla. Hoitaja voi hakea postin yhdessä vanhuksen kanssa, tehdä yhdessä voileipiä ja malttaa mielensä pukeutumistilanteessa. Itsekin sorrun herkästi malttamattomuuteen tehdessäni työvuoroja dementiakodissa.

Haukkapää-Haara näkee RAVA-mittarin hyödyn toimintakyvyn arvioinnissa sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla.

– Se osaltaan auttaa luomaan kriteerit, joiden mukaan kuntalaisia kohdellaan tasa-arvoisesti. Rahapotti ei kasva, mutta vanhusten määrä kyllä.

Hoitajan jaksaminen on vanhuksen etu
Pielavedellä selvityksen antia viedään parhaillaan arkeen. Pirjo Nikkinen antaa vinkin muille työprosessianalyysia suunnitteleville kunnille.


– Työntekijöiden kesken täytyy virittää keskustelu ja jakaa tietoa siitä, mistä on kysymys ja miksi näin tehdään, jotta heidät saadaan mukaan myönteisellä tavalla. Lähi­esimieheltä vaaditaan muutosjohtamisen taitoja ja omaa uskoa asian merkityksellisyyteen.

Nikkisen kokemuksen mukaan työntekijät saattavat mieltää prosessin uhkaksi ja luulla, että työn tarkastelu johtaa vain työmäärän lisäämiseen ja kiireen kasvamiseen.

– Työntekijät täytyy saada vakuuttuneiksi, että nimenomaan heidän jaksamisensa ja hyvinvointinsa tukemiseksi tällainen työn järkeistäminen tehdään. Se on myös meidän asiakkaidemme etu ja se on hoitotyön eetoksessa kirkkainta.  

Julkaistu FCG:n asiakaslehdessä helmikuussa 2018
Teksti Jaana Ahlblad
Kuva Matias Honkamaa